Kannusruohosta on löydetty sekä diureettisia sekä kuumetta alentavia ainesosia. Sillä on hoidettu mm. suonikohjuja ja munuaisvaivoja. Kasvista käytetään lehtiä ja kukintoja, jotka kerätään kukinnon alkaessa. Yrttiä voidaan käyttää sekä tuoreena että kuivattuna.

Lehdistä haudutetulla teellä on sekä diureettinen että laksatiivinen vaikutus. Sitä voidaan käyttää turvotukseen, keltatautiin sekä ruoansulatusvaivoihin.

Kasvista tehdyn ”mehun” sanotaan auttavan myös silmätulehdukseen sekä märkivien haavojen hoitoon. Tuoreesta kasvista tehtyä viilentävää salvaa käytetään ulkoisesti eri ihosairauksien hoitoon sekä peräpukamiin. Homeopatiassa kannusruohoa käytetään vatsa-, maksa- ja munuaisvaivoihin, sydänheikkouteen, uneliaisuuteen ja mielen epävarmuuteen.

Muita nimiä
Linaria vulgaris, keltakannusruoho, kärpäskukka, luuvaloheinä, Gulsporre, Echtes Leinkraut, Linaire commune

Kansanuskomukset ja käyttö kansanlääkinnässä
Kansanuskomuksissa yrttiä on käytetty suojeluun ja kirousten murtamiseen. Yrttipussukassa kannusruoho suojelee pahuudelta ja kielteisyydeltä. Kannusruohoa käytetään myös kasvivärjäyksessä lankojen värjäämiseen. Mm. kukista saa keltaista väriä.

Nimi ”kärpäskukka” viittaa siihen, että kiehuvaan maitoon murskattua kannusruohoa on käytetty hyönteiskarkoitteena. Kannusruoho sisältää karvasaineita, ja on maultaan kitkerä ja haisee tuoreena rohdoksena tympeältä. Myrkytystapauksia ei ole tiedossa, mutta sisäisesti käytettynä annostelussa oltava tarkka ja vältettävä yliannostusta.