Leppä nimike tulee vanhasta, itämerensuomalaisissa kielissä esiintyneestä, verta tarkoittavasta sanasta. Nimellä viitataan lepän punertavaan puuainekseen, lepän vahingoittunut pinta muuttuu verestävän punaiseksi.

Leppä on nykyisin suhteellisen halveksittu puu, vaikka se on ainoa metsämaata tehokkaasti parantava puulajimme. Se näet yhteyttää juurinystermillään ilmasta typpeä. Leppä kasvaa symbioosissa nystyräbakteerien kanssa tarjoten niille ravintoa ja saaden niiltä typpiyhdisteitä.

Runsaan typensaantinsa takia lepän ei tarvitse syksyllä varastoida lehtiensä typpiyhdisteitä, joten leppä pudottaa lehtensä vihreinä. Runsasravinteisen lehtikarikkeen ansiosta puut muuttavat kasvupaikkansa maaperää entistä hedelmällisemmäksi.

Ennen leppä oli tärkeä rohtokasvi. Nyt kovinkaan moni ei sitä tunne, mutta esimerkiksi Italiassa ja Venäjällä se on jokseenkin tehokkaassa käytössä.

Rohtona käytetään keväällä ennen lehtien puhkeamista 2-3 vuotta vanhoista oksista kerättyä, auringossa kuivattua kuorta.

Esimerkiksi kuumelääkkeeksi sitä otetaan näin: Pieneen kupilliseen vettä teelusikallinen jauhettua kuorta, keitetään pari minuuttia ja juodaan hunajalla maustettuna pieni kupillinen kolmesti päivässä aterioiden välillä.

Myös lepän pienet käpymäiset hedelmykset ovat vanhoja rohdoksia.

Niillä on parannettu mm. pitkäaikaista paskusuolen tulehdusta lepänkäypuutteella: Lasilliseen kiehuvaa vettä 4 g lepänkäpyjä, uutetta otettiin neljänneslasillinen 4 kertaa päivässä.

Lepän lehdillä on ollut monenlaista rohtokäyttöä. Lääkärin jo amputoitavaksi määräämää jalkaterää haudottiin kansanparantamisessa lämmitetyillä tervalepän lehdillä, ja leikkaus vältettiin.

Reumatismia vastaan kasviparantajat ovat käyttäneet tervalepän lehdistä tehdyn käärekerroksen joka laitettiin paikalleen yöksi. Kääre uusittiin 3-4 kertaa viikon ajan, kunnes vaiva oli hävinnyt.

Leppien lehtiä, kuorta ja urpuja on käytetty myös kankaiden ja nahan värjäämiseen. Llepänkävyistä pystytään myös keittämään teetä.

Nuoret oksat soveltuivat niukkoina aikoina lehdeksiksi, niitä käytettiin lisärehuna kotieläimille. Puuainesta, erityisesti tervaleppää, käytetään mm. puukenkien seka erilaisten käsitöiden valmistukseen sekä saunojen laudelautoina. Puu on punertavaa ja suhteellisen pehmeää.

Muita nimiä
Alnus

Kansanuskomukset ja käyttö kansanlääkinnässä
Ennen muinoin keväällä urpujen määrästä tehtiin ennustuksia. Kun nuoria hedenorkkoja oli enemmän, tulevan vuoden viljasadon uskottiin olevan hyvä, ylivuotisten eminorkkojen ylivoima ennusti huonoa satoa.