Peruna sisältää runsaasti tärkkelystä, c- ja b-vitamiinia, kuitua, sekä valkuais- ja kivennäisaineita. Peruna on ravitsevaa syötävää esimerkiksi pitkäaikaissairaille. Perunaa on kautta aikain käytetty sekä sisäisesti että ulkoisesti, perunaraastella, viipaleilla, tai perunankuorivedellä parannetaan ihon haavaumia, savipuolta ja kuivettumia, ja lämmintä perunankuorivettä on sivelty mm. paleltumiin.

Sisäisesti perunavettä on nautittu kihtiin ja muihin nivelvaivoihin, sekä ruoansulatusongelmiin. Esimerkiksi auringonpolttamia voi hoitaa levittämällä palaneelle iholle kylmiä perunaviipaleita.

Muita nimiä
Pottu, Maapäärynä/-omena, Potaatti, Solanum Tuberosum (lat.)

Kansanuskomukset ja käyttö kansanlääkinnässä
Peruna yhdistetään kuuhun ja runsauteen. Perunoita on monia lajikkeita, ja kaikkia voidaan käyttää toistensa tavoin vähän kaikkeen, askartelusta kauneudenhoitoon. Perunaviipaleet silmillä poistavat silmäpussit ja silottavat ryppyjä. Syyliä voi hoitaa hieromalla niihin perunamehua, ja tikun saa helpommin sormesta laittamalla sen päälle perunaraastetta.

Eri kansojen folklorekin kertoo perunasta yhtä sun toista, perunavedellä kurlaamisen kerrotaan antavan hyvän lauluäänen, loitsuissa käytettävät nuket voi korvata perunalla, syyliä ja rupia on hoidettu hieromalla niitä perunalla, joka sitten haudataan maahan täysikuulla. Perunalle voi myös kuiskata toiveen, joka sitten haudataan; Jos peruna lähtee kasvamaan, toive toteutuu.

Taloustöissäkin peruna on avuksi, tummentumat ja kalkkeumat lähtevät kattiloista helpommin kun niissä keittää ensin perunan kuoria, ja likaiset sormenjäljet esim. ovenkahvan ympäriltä voi hangata pois perunanpuolikkaalla.

Muiden koisokasvien tavoin myös peruna on myrkyllinen, tosin lähinnä maanpäällisten osiensa puolesta. Perunanvarteen voi ilmestyä kukinnan jälkeen vihreitä marjoja, joiden nauttiminen voi aiheuttaa myrkytyksen. Huonosti mullatut, kyljestään vihreät tai raa’at perunat, kuin myös muut vihreät osat ja idut on syytä jättää syömättä samasta syystä.