Pihkaa on puun kuoressa , puuaineessa ja neulasissa. Kun puu vaurioituu, se alkaa erittää pihkaa haava-alueen suojaksi vahingoittavia bakteereja ja muita taudinaiheuttajia vastaan.

Pihkaa on pohjoismaiden kansanlääkinnässä käytetty vuosisatojen ajan ihon tulehdusten ja haavojen hoitoon. ”Purukumina” pihka on todennäköisesti ehkäissyt kariesta ja edistänyt suuhygieniaa. Nykylääketiede on tutkinut pihkan bakteerien kasvua estävää vaikutusta ja ottanut sen käytön mukaan koululääketieteellisten hoitomuotojen rinnalle.

Kotioloissa pihkasta voi valmistaa salvoja lämmittämällä sitä rasvan kanssa kunnes ainekset ovat sulaneet ja sekoittuneet toisiinsa. Kansanlääkinnässä käytettyjä rasvoja ovat olleet ainakin ihra, tali ja voi. Salvaa voi käyttää levittämällä sitä iholle sellaisenaan tai kääreinä.

Pihka ei sovi hartsiallergikoille. Salvaa kannattaa ensin testata pienellä alueella ihoa, jolloin mahdollinen ellerginen reaktio on todettavissa.

Käyttö kansanlääkinnässä
Pihkasalvaa voidaan käyttää hoitona ihottumiin, haavoihin ja vaikeastikin tulehtuneisiin haavoihin sekä joihinkin sieni-infektioihin ja joihinkin psoriasiksen muotoihin. Pihka tehoaa myös kynsisieneen, jonka hoito edellyttää pitkäjännitteisyyttä, koska hoito ei hävitä sientä, joka pesii kynnen alla, vaan ainoastaan estää sen kasvun, jolloin päivittäistä hoitoa on jatkettava, kunnes kynsi on ”kasvanut ulos”.

Tulehdusta estävän vaikutuksen lisäksi pihkalla on ihon uusiutumista edistävä vaikutus.